Sateenkaaria ja serpentiiniä

Ehkä muistattekin, että meidän pienellä sisustusbloggaajaporukalla on tapana nostaa kuukausittain esille teema, jossa pohditaan jotain kiinnostavaa kulmaa sisustuksessa. Elokuussa Essi antoi meille haasteen kirjoittaa toimivasta sisutuksesta. Syyskuussa Maru kysyi meiltä "Mitä tekisit toisin"?

Tässä kuussa Tanja Idis & interiööri blogista haastoi meidät miettimään sitä, miten käsityötaidot näkyvät meidän kodeissa. Kysymys kuului: "Mitä käsityöläisyys sinulle merkitsee? Näkyvätkö erilaiset kädentaidot mahdollisesti sisustuksessasi / kodissasi ja miten? Onko jotain taitoja, joita haluaisit itsekin oppia tai oletko jo käsityöläinen?"

Mun ensimmäinen ajatus teemaa pohtiessa oli - ei muuten näy missään, en ole. Aloin aivan alkuun pohtimaan sitä miten tahtoisin olla luovempi, maalata tauluja, kutoa omat mattoni ja neuloa päiväpeitteeni. Ihailen luovia ja aikaansaavia ihmisiä. Musta olisi mahtavaa, jos osaisin vaikka tehdä sellaisia upeita astioita, kun Maria.

Meillä tosiaan ei näy käsityöt missään, vaikka mä ihan joka ikinen päivä neulon, virkkaan tai teen jotain muuta. Kesti hetken ennen, kuin pääsin kiinni ajatukseen, ettei käsityöläisyys todellakaan ole vain niitä perinteisiä käsitöitä. Siihenhän kuuluu ihan joka ikinen itse tehty asia: meidän tekemät remontit, mun vanhan kodin seinälle tekemä taulu, se siskon seinälle suunniteltu tapetti ja esimerkiksi kaikki kunnostamani huonekalut. Omaa blogiani selaillessani löysin myös postauksen, jossa olin listannut asioita, joita olen tehnyt omasta päästäni. Tässä vaiheessa jo alkoi ihan reippaasti hymyilyttää. Mä muuten taidankin olla vähän käsityöläinen.

Aloin totutella löytämääni uuteen identiteettiin kiinnittämällä meidän eteisen seinään muutava vuosi sitten posliinimaalauskurssilla maalaamani lautasen. Se pääsi tuohon roikkumaan noiden kahden kirpparilta löytämäni Arabialaisen kanssa.

Tänään olen googlettanut dreijauskursseja.

Tyynelän eteisen muutoksesta lisää täällä.
Puinen harjasetti Iris Hantverk / Cilla's

Huutomerkki! Kuin käsinvärjätty batiikkihuivi muuten minimalistisen asun kanssa. Tai papukaija puluparvessa. Sellainen on tuo meidän musta televisio muuten melko vaaleassa asuinhuoneessa.

Asuinhuoneen koko on noin 5 x 5 metriä ja siellä röyhkeästi tönöttää noin valtava televisio. Asia, minkä mä voisin hävittää kokonaan. En ole koskaan ymmärtänyt noiden vehkeiden päälle. Ensimmäisessä kodissani asuin kokonaan ilman. Nykyäänkin on aivan yhdentekevää mistä ne Kotikatsomon sunnuntai-illat ja maanantain dokumenttiprojektit katselen. Myöskään "Noin viikon uutiset" ei pidä sisällään sellaisia erikoistehosteita, jotka kalpenisivat vähän pienemmältä näytöllä tiirailtuna. 15 tuumaisen läppärin ruutu riittää varsin hyvin. Se, etten kaipaa isoa ruutua, voi osittain johtua siitä sokeasta alueesta, mutta suurin syy on varmaan se, että koen isosta aparaatista olevan enemmän harmia, kun iloa. Etenkin näin pienessä kodissa, jossa sitä ei saa tehokkaasti maastoutettua.

Samalla tavalla, kun niistä kylpyhuoneen jäätävän rumista vaihtoehdoista puhuttaessa, ihmettelen tässä miksi muotoilu ei pysy muun kehityksen matkassa. Toki onhan aparaatit ohentuneet vuosien varrella, kanavaa saa kääntää kaukosäätimellä ja smart tv:n applikaatioista voi asentaa käyttöön haluamansa, mutta miksi ne itse laitteet on aina mustia möhköjä. Voisiko joku keksiä vaikka valkoisen (tai beigen tai harmaan) näytön? Se ei kirkuisi niin kovasti kaiken keskellä.

Muuten mä olen edelleen meidän asuinhuoneeseen erityisen tyyväinen. Tila toimii käyttötarkoituksissaan erinomaisesti. Nostettiin hetki sitten noi Muuramen kaapit ja laatikot pitkältä metallijalaltaan kuution muotoon, siirrettiin tv korokkeen päälle ja tuolit ikkunan edestä vinottain vasemmalle. Vähän ällityin, että näin pienessä kodissakin voi vaihtaa järjestystä. Tällainen pienikin muutos piristää ja miellyttää silmää. On kiva, kun on vähän uutta kaunista katsottavaa. Onneksi me molemmat ollaan vaihtelunhaluisia, niin mun ei tarvii olla se, joka toisen poissaollessa on salaa rymsteerannut koko kämpän uuteen uskoon. Niitäkin kuulema on?

Seuraavaksi haluaisin rymsteerata nuo nojatuolit raheineen jonnekin uuteen kotiin ja hankkia tilalle toisenlaiset mallit. Ehkä hillitymmät. Huomasin, etten kaipaa kaupunkikotiin niin kirkkaita värejä. Kirppareita on kierretty tehokkaasti, mutta tuloksetta. Myös olohuoneen valaisimet odottavat asennusta. Ne haluaisin piakoin kuntoon. Innostusta on. Kun vaan aikaa olisi.

No lopuksi vähän tuohon otsikkoon vielä - tituleerasin siinä telkkaria toiseksi kodin kaameista möykyistä. No se ensimmäinen sitten? Se on se ilp.

Ai mitä täällä on tehty? No villasukkia ainakin.

tiimalasikantapäitä
raitaa
kantapäätä aina oikein
sukkia varresta varpaisiin päin
ja varpaista varteen
yhdistetty langan jämiä "russian join" tekniikalla
kaivettu vielä kerran kaapista lankoja läpi
ja neulottu lisää perussukkaa

Kuukaudessa on syntynyt yhdeksän paria. Nämä kaikki ovat tulossa myyntiin Canelipuun pöytään Teurastamon joulumyyjäisiin. Tuotto menee 100% hyväntekeväisyyteen ja antajalla on parempi mieli.

Styleroomissa pohditaan parhaillaan sisustamisen vaikeimpia tilanteita. Yhdellä ei karma ja kalusteet kohtaa, toinen etsii sielua ja kolmas ei kertakaikkiaan tule toimeen mattojen kanssa. Myös mun tän hetkiset sisustusongelmat selviävät tuosta Styleroomin postauksesta.

Pohjustuksena voin kertoa, että näinä sisustusvaikeuksien pahimpina solmuhetkinä mulla tulee aina mieleen se, miten Diagnoosi Sisustusmanian Maria kertoi mulle eräällä kirppisreissulla etsivänsä aina jotain, jonka nähdessään ajattelisi, että "toihan on just se mitä mä en ole vielä tiennyt tarvitsevani". Ja myös se miten Casa X:n Enne kertoi mulle joskus vuosia sitten ensimmäistä kertaa siitä, kuinka tilataan maailmankaikkeuden verkkokaupasta tavarat tuohon omalle lähikirpparille. Näiden naisten ajatusmaailmassa ja sisustustavassa on paljon tuttua ja tunnistettavaa.

Noita ohjeitahan mäkin oon kovasti yrittänyt noudattaa. Joskus osuu kohdalle, toisella kerralla ei. Yleensä se ei ole se mitä on mennyt hakemaan ja se on kirppissisustuksessa just parasta. Suunnitelma muuttuu lennosta ja saa kokea löytämisen riemua.

Toissareissulla eteeni osui tää vanha valaisin. Siellä se kyhnötti alimmalla hyllyllä aivan surkean näköisenä. Kelailin, että onko se ihan kamala vai kamalan ihana. Kävin taas läpi sen saman protokollan - kuvaviesti Jannelle ja varmistus. Ok ja kassalle.

Ja onhan se nyt hienoa, kun minipienelle yöpöydälle saa nykyään muutakin, kuin pöytävalaisimen. Sitä paitsi tää sopii meidän makuuhuoneen kattolamppuun hienosti. Itseasiassa myös viime kirppisreissulla taas kolahti. Ja ei, ne ei olleet ne nojatuolit jotka on hakusessa. Siitä lisää blogissa pian.

Buahahaaaa. Itkettäisi, enkä haluaisi, joten nauran. Mä en saanut pidettyä tuota rehua hengissä. Edes kuukautta. Mä niin tiesin tän tulevan. En tiedä johtuiko se talvesta, hämärästä, kuivuudesta, vetisyydestä, viimasta, väärästä seurasta vai siitä, että tuo mahdollisesti loukkaantui, kun en vaivaantunut opettelemaan sen nimeä.

Vanhastaan tiesin, etten ole mikään viherpeukalo. Olen hyväksynyt asian, mutta silti aina yritän. Jo kauan aikaa sitten niiden yrttien kanssa, sitten Tyynelässä. Nyt siis näistä viimeksi hankkimistani on jo ensimmäinen mennyt. Niinkuin manasin.

Täytyy tästä lähteä hankkimaan lisää tapettavaa. Pitäis kai hankkia joku sponssi. Tai sitten mulle pitäisi langettaa kasvien pitokielto. Onhan tämä silkkaa kidutusta. Vai entä onko vika sittenkään minussa? Jos ei vaan jaksanut ja riudutti itsensä hengiltä. Kyllästyi Suomen talveen ja lakkasi juomasta. En tiedä. Tää viimeinen ei ehkä ainakaan ollut se oikea syy. Suurinosa suomalaisista kuitenkin toimii päinvastoin.

No nyt vaan istutaan ja odotellaan, että kaverit menee perässä. Ne on kuitenkin kasvanut yhdessä.

Lähettäkää sydämiä ja jakxuhaleja. Rankkaa on.

Vinkvink vielä ehtii!

Mulla on ongelma - sairastumisen jälkeen käsiala on huono; välillä aivan järkyttävä. Etenkin pyöreiden muotojen piirtäminen ja kirjoittaminen on erityisesti väsyneenä hankalaa. Kuvailen asiaa sanomalla, että kroppaan on jäänyt sähkövika. Siltä se siis tuntuu - sähköiseltä, ritisevältä ja nykivältä. Ympyrää piirtäessä käsi tärähtää siinä kohtaa, missä kellotaulussa oltaisiin kuuden ja seitsemän välissä. Ympyrä saa lounaaseen ihan uusia ulokkeita. (Sama ongelma muuten toistuu jaloissa pahimpina päivinä.) Tää tekee sen, etten mielelläni kirjoita. Kädenliikkeitä toki pitää harjoittaa ja teen sen neulomalla, mutta kynän kanssa kaupan kassalla lähinnä ärsyttää. Etenkin, kun allekirjoituksen alle kysytään nimen selvennystä.

Samasta syystä en mielelläni kirjoita käsin ohjeita neulomiini lahjoihin. Usein kirjoitan läppärillä ja tulostan. Nyt keksin vielä paremman ratkaisun. Ja tää siis on musta niin hyvä juttu, että sopii sillekin jonka käsiala on kaunista. Tilasin paketillisen kierrätyskartonkisia käyntikortteja. Painatutin niihin nimen, osoitteen ja neljä riviä, joille lisätiedot mahtuu - koko ja pesuohjeet. Melkein handmade.

Hintaa näille tuli postikuluineen alle 20 senttiä kappale. Ideaa voi käyttää myös kirppiskamoihin ja pakettikortteihin. Eiks ois hyvä jouluksi? Vielä ehtii.

Tilasin käyntikortit Vistaprintiltä. 100 kpl kierrätyskartonkisia kortteja 11,99 € plus postikulut 5,99€

Jannen tekemä pöytä sai uusia kavereita. Ne kannettiin sisälle reilu viikko sitten. Kokoonpano vaikuttaa viihtyvän hyvin yhdessä. Sointuvat, eivätkä pahemmin riitele. Uudet tulokkaat ovat arvatenkin saaneet tässä sopautumisvaiheessa vähän enemmän huomiota - talon asukkaat vaikuttavat hakeutuvan niihin helpommin istumaan. Veikkaan sitä aivan lajityypilliseksi toiminnaksi ja kuvailisin sitä sanoilla uutuuden viehätys. Asukkaat tosin puhuvat siitä miten uusissa tulokkaissa on pinnatuolia parempi istua. Ei kuulema paina selkää, istumissyvyys sopii ja käsinojat tekee olon lokoisaksi. Kuunnellessa käy vähän vanhoja sääliksi. Yksi vanha vanerituoli on kuitenkin jo päässyt soluttautumaan joukkoon. Vaikuttaa viihtyvän. Taisi päästä porukan uusimpana solahtamaan heti sisäpiireihin.

Uudet tulokkaat on Vaasan Combo kirpparilta löytyneet Sanna –nojatuolit (á 10€), jotka Kari-Pekka Valorinta on ISKUlle suunnitellut. Ne on olleet tuotannossa vuodesta 1984, 1990-luvun puoli väliin. Sannaa löytyy kuulema myös ilman käsinojia ja joko istuinverhoiltuna tai istuin- plus selkäverhoiltuna. Kiitos tuolin tunnistusavusta: Isku / Lahti Interior

Reissutyö. Joko hirveästi aikaa erillään tai kamalasti yhdessä.

On kiire. Juostaan töiden perässä; kieli pitkällä ympäri kaupunkia. Yrittäjän arki ei kai ole yhtenäkään päivänä samanlaista. Siihen tulokseen mä olen näinä kahtenatoista kuukautena tullut.

Arki on erilaista. Jannella lähinnä töitä. Minulla yhdistelmä työpäiviä ja lepopäiviä. Hyvässä suhteessa, ettei vauhti hyydy. Työelämä on aivan toisenlaista, kun Citymarketin aikaan. Tai ylipäätään silloin ennen sairastumista.

Yksi asia arjessa ei kuitenkaan ole muuttunut. Se on meidän iltarutiini. Meillä on tapana mennä aina yhdessä nukkumaan. On ihanaa sanoa muutama sana, kertoa päivästä ja siitä miltä tuntuu. Nukahtaa yhdessä. Harmillisen harvoin se hetki osoittautuu hyvin lyhyeksi ja päivän ainoaksi laatuajaksi. Ehtii juuri vaihtaa kuuluiset ennen, kuin toisesta päästä sänkyä alkaa kuulua se tutuksi käynyt kuorsaus.

Meillä on onneksi käytössä toinenkin tapa viettää enemmän aikaa yhdessä. Se on toisen työmatkoille mukaan tunkeutuminen. Tai siis tarjoutuminen. Yksin kuulema ei olisi niin mukavaa olla ja mennä.

Hyvä puoli yrittäjänä toimimisessa on se, että saa järjestellä omat aikataulunsa. Janne voi yrittää ajoittaa kohdekierroksensa niin, että mulla olisi mahdollisuus päästä mukaan. Ja mähän voin usein näpytellä konettani mistä päin maailmaa vaan. Hotellissa toisella puolen Suomea voi tuntua jopa minilomalle. Saa aamulla lautaselleen hedelmiä ilman, että kaivaa kuorimaveistä kaapista. Ja menomatkalla ehtii käydä läpi kiinnostavia kuulumisia tai suunnitelmia. Puhua tiukoistakin paikoista. Joskus autossa on jopa helpompi aloittaa ankeasta aiheesta. Siinä ei ensimmäisenä tarvitse nähdä toisen katsetta, vaan voi antaa hetken aikaa ajatella ja jatkaa sitten, kun hetki on oikea. Tunnelma on rauhallinen, kun lumiset maisemat lipuvat ohi.

On ollut todella tärkeää löytää ne omat tavat hoitaa parisuhdetta. Tehdä näistä kierroksista enemmän yhdistävä tekijä, kun erottava. Etsiä sopiva hotelli ja se paikkakunnan kivoin ravintola. Hiukan romantiikkaa arkeen. Lähtiessä voi vielä käydä kirpparin kautta.

Reissuun lähtemisen kynnys on nykyään melko matala. Töiden tekeminen junassa tuntuu ihan hyvälle ja päivän päätteeksi onkin sitten jo perillä. Pakkaamisessakin olen jo melko konkari ja jos jotain joskus jää, osaan ottaa rennosti ja pärjään vähemmälläkin. Sitä paitsi monen hotellin respasta saa sen hammasharjan hankittua.

Matkustaessa on jo löytynyt selkeitä lempihotelleja. Niitä, mihin mennään kerta toisensa jälkeen. Tällä viikolla nukuin taas Jyväskylän Pöllöwaarissa (huom! joulun aikaan illallisella on ihan mahtava alkupalapöytä!!) ja useamman rauhallisen yön olen viettänyt siellä vesitornissa. Nämä postauksen kuvat on Porvoon ihanasta Onnista.

Meillä ei ole koskaan käynyt siivooja. Tai siis koskaan ennen.

Olen aina ajatellut, että ei näin pieneen asuntoon kehtaa ketään pyytää. Että ei voi olla tilannetta, jossa en jaksaisi omaa kotiani siivota. Ei ole niitä lapsiakaan. Eikä jalkaa paketissa tai kipeytynyttä olkapäätä. Sitä paitsi ajattelin, että joudun varmasti vähän siivoamaan etukäteen, että kehtaisin päästää jonkun siitä jatkamaan.

Nyt mä ajattelin rikkoa ennakkoluuloni ja tein sopimuksen Freskan kanssa. Sovimme meille joulusiivouksen. Ja mä tosiaan päätiin, etten ala etukäteen luuttuamaan. Sitä paitsi mä oikeasti vähän vihaan sitä hommaa. Kauhulla aina katselen niiden kavereiden facebook-päivityksiä, jotka kertovat vapaapäivänään vieneensä matot pihalle, pesseensä ikkunat ja kuuranneensa lattiat kiiltäviksi. Palkinneet sitten itsensä kupilla kahvia ja fiilistelleensä samalla kättensä jälkiä. Mä en ole niitä, jotka siitä saavat niin suurta riemua.

Meille tuli siivooja viime maanantaina. Mä näytin paikat. Sen missä imuri seisoo ja missä on moppi. Sitten lähdin tekemään töitä lähikahvilaan. Kävin kaupassa myös. Kotiin palattuani kaikki oli viimeisen päälle tiptop. Vai pitäisikö joulusiivouksesta sanoa tiptap? Pölyt oli poissa, ikkunalaudan maljakko kiilsi, suihkutangot oli pesty, käsisaippuakuppi kuurattu ja kuvitelkaa - hän oli pessyt myös kahvinkeittimen. Mä aloin heti suunnittelemaan sitä, millaisilla ylisanoilla voisin häntä kiittää seuraavalla kerralla. Kaikki kuulostaisi laimeilta tämän ilon rinnalla. Janne puhui jo siitä jos tilattaisiin tällainen kolmen tunnin paketti joka kuukausi. Se riittäisi tähän 41 neliöiseen kaupunkikotiin paremmin, kun mainiosti. Silloin voisi itse hyvin pienellä vaivalla ylläpitää tätä siisteyden tilaa. Jos ei tulisikaan enää niitä tilanteita, että kotikuvista pitää siivota retusointityökalulla villakoiria sängyn alta. Paitsi Tyynelässä.

Ilokseni ilmoitan, että teillä on jollakulla mahdollisuus samanlaiseen helpotuksen tunteeseen: voit voittaa kolmetuntia siivousta itselle, äidille, appiukolle, ystävälle tai vaikka työkaverille. Palkinnon arvo on 102€ ja siihen voi tietysti itse halutessaan ostaa lisätunteja asunnon koosta ja siivouksen sisällöstä riippuen. Arvonta toteutetaan yhteistyössä Freskan kanssa.

Arvontaan pääset mukaan huutamalla tämän tekstin kommenttikentässä hep, moi, hei, jippii tai mitä vaan. Arvon voittajan torstaina 8.12 ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti. Tämän jälkeen toimitan Freskalle voittajan yhteystiedot, että pääsette sopimaan siivousajankohtaa.

Freskan toimialue on Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Turku, Lieto, Naantali, Raisio, Tampere, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Valkeakoski ja Ylöjärvi.

Jos et malta odottaa miten arvonnassa käy, voit tilata itsellesi joulusiivouksen heti Freskan tilauslomakkeella. Blogini lukijana saat nyt alennusta seuraavasti:

koodilla 20sateenkaari saat 20 euron alennuksen kertatilauksesta
koodilla 50serpentiini saat 50 % alennuksen ensimmäisestä ostokerrasta (säännöllisille tilaajille)

Alekoodit on voimassa 22.2.2017 asti

Kyllä täytyy sanoa, että noi harmaat ja lumettomat kadut taas vähän verottavat joulufiilistä. Olen jo katsellut meille äkkilähtöjä lumisiin joulumaisemiin, mutta toisaalta en ole varma millainen joulu olisi kaksin. Ei ainakaan perinteinen. Ehkä kuitenkin syödään perheen kanssa yhdessä.

En ole koskaan ollut mikään joulun superhyperfiilistelijä, enkä jaksa aloittaa hehkuttamista vielä marraskuussa. Kymmenen menneisyyden vuotta kaupan alalla tekee sen, että joululaulurallatukset lähinnä rasittavat. Maailmassa on kuitenkin yksi paikka, jossa pääsen hyvällä tavalla joulutunnelmaan jo viikkoja ennen - se on Suvimarjan liike Keinuhongan tilalla. Siellä on levollinen, rustiikkinen ja lämmin tunnelma. Ei mitään joulun megahöttöä, vaan tuoksuja, havuja, pumpulikakkua ja hyvin potenttiaalisia joululahjoja. Siellä on tämän viikon lauantaina joulumarkkinat. Jos ei ole vielä kalenterissa mitään, niin suosittelen perheen tai ystäväjoukon yhteen kasaamista ja retkelle lähtöä.

Fiiliksen lisäksi arvostan paikan toimeliasta yrittäjää Suvia, joka elävöittää toiminnallaan alueen tarjontaa, työllistää valinnoillaan myös muita alueen yrittäjiä ja tietysti paikallisiakin - etenkin nuoria, joilla ei muuten alueella ole kovin kummoisia mahdollisuuksia palkkatyöhön.

Suvi on ihan aito supernainen. Yhtään liioittelematta. Tosi inspiroiva tyyppi. Kuka muu muka olisi onnistunut rakentamaan Auttoisille vanhaan navettaan sisustuskaupan kahviloineen, autotalliinsa leipomon, järjestäisi kesäisin Sonnirokkia, talvisin joulumarkkinoita, remontoisi muutaman talon vuokraustoimintaa varten ja työllistäisi kaupallaan 13 paikallista. Tämä kaikki vaatii aika paljon tahtoa. Ja työtä.

Ja lisää joulumarkkinoista täällä.

Lisää mun ottamia kuvia paikasta täällä ja täällä.

Elämä on sarja sekalaisia vaiheita. On suuri rikkaus, jos tämän osaa ottaa erilaisina, alati vaihtuvina jaksoina. Silloin ei väsyttävimmät hetket ja muutokset tunnu turhan raskaille.

Outista tuli äiti pari vuotta sen jälkeen, kun hänen oma äitinsä nukkui pois. Lähipiirin kavennuttua Outi oli osannut varautua siihen, ettei alku ehkä olisi kovin helppo. Etenkin nukkumisen suhteen hän oli skeptinen, koska lapsia näkyikin ultrassa kaksi. Ensimmäiset kuukaudet kaksostyttöjen äitinä eivät väsymyksestä huolimatta osoittautuneetkaan painajaiseksi. "Itse asiassa olin kyllä varautunut vielä pahempaan."

Haastattelin Outia, jonka perhe on totutellut uusiin unirytmeihin kaksosten syntymän jälkeen.
Siitä lisää Nukkuville:n blogissa.

Edelliseen tekemääni tämän sarjan haastatteluun pääset tästä.

Kirjat. Niiden osuutta mun elämään ei oikein voi vähätellä.

Kahtia jaettua tietoa

Olen aina ollut lukija. Koulukirjat yleisesti ei kyllä paljoa ole kiinnostelleet, vaan olen halunnut valita sen, mistä tietoa haen. Lukemaan opin ennen ensimmäistä luokkaa. Lukiossa kävin läpi kaikki vapaaehtoisetkin äidinkielen, filosofian, psykologian ja biologian kurssit. Kurssit oli jaettu minun mielessäni kahtia. Ne, mistä otin ysejä ja ne mitkä rämmin läpi. Lainasin jatkuvasti äidin kirjahyllystä luettavaa. Meni Paasikivet, John Irvingit ja Milan Kunderat. Osa jätti muistoja, jotka elävät vieläkin.

400 kappaletta

Opiskeluaikojen jälkeen yöpöytäni vieressä on aina ollut pino kirjoja. Niitä, joihin tartun seuraavaksi. Omassa hyllyssäni teoksia on noin 400 kappaletta. Hyvät kirjat tulee omistaa itse. Pelkkä ajatuksia herättäneen kirjan uudelleen näkeminen tuo sen lukiessani saamani fiiliksen takaisin. Olen tällaisista kappaleista omistuksenhaluinen. Mielelläni lainaan kirjoja eteenpäin, mutten oikein osaa itse lainata niitä kirjastosta. Jos lainaamani kirja osoittautuu erinomaiseksi, on se hankittava. Saatan palata siihen myöhemmin.

Luen eniten kotimaista kirjallisuutta: Pakkasia, Kyröjä, Härkösiä, Pulkkisia ja Oksasia. Runoja hyllyssä on vain muutama kirjallinen. Sisutuskirjoja joitain kappaleita, reseptikirjoja muutamia kymmeniä. Ostan kirjat useimmiten kovakantisina. Silti hyllyssäni on myös paljon pokkareita. Niitä tulee hankittua ennen lomamatkoja. Rantalomilla saattaa kulua viisikin kerralla.

Tyhjä kalenteri

Kalenterinikin on vuodesta toiseen paperilla. Puhelimeen tallennetut menot eivät ole yhtä varmassa tallessa, enkä osaa sähköisestä kalenterista samalla tavalla suunnitella tulevia viikkoja. Jotkut käyttävät paperikalenteria päiväkirjan tavoin menneiden muistelemiseen. Minä en. Käytän kirjoittamiseen tussia, jonka saa pyyhkiä pois. Kun päivän askareet on suoritettu, kumitan. Vuoden lopussa kädessäni on taas tyhjä kalenteri.

Hienoa sanojen käyttöä

Arvostan ihmisiä, joilla on verbaliikka hallussa. Taitava sanojen käyttö saa mut hykertelemään tyytyväisyyttäni. Tarinankerronnan taito on minusta tunneälyn ja kirjaviisauden ohella eräänlaista viisautta. Keskustelu sellaisen tyypin kanssa saattaa yltyä kiivaaksi ihan vaan innostuksesta. Ja pysähtyä hetkeksi silloin, kun kauniin lauseen jälkeen pitää vähän hymistellä sitä hiljaa mielessä.

Toisinaan keksin yllättäen lauseita, jotka mielestäni kuvaavat jotain kiinnostavaa tilannetta hyvin. Saatan jopa kirjoittaa keksimiäni lauseita ylös. En tiedä missä ja miten tulen niitä joskus käyttämään. Vai tulenko.

Äänikirjat

En tiedä onko se vanhuutta vai mitä, mutta olen alkanut satunnaisesti kuunnella autossa äänikirjoja. Joskus musiikki hermostuttaa, puhuttu sana ei. Ihmeellistä kyllä - tuntuu ihan kivalle, että epäsosiaalinen harrastus saa sosiaalisia piirteitä. Tapahtumia on hauska kommentoida yhdessä ja seurata nauraako toinen samassa kohtaa kerrontaa. Voisin hyvin kuvitella, että jatkossa saattaisin kuunnella tarinoita myös vaikka remontoidessani tai neuloessani. Äänikirja on siis tehnyt tuloa elämääni, vaikka sähköisille kirjoille en muuten ole lämmennyt. Hesarin voin lukea iPadilta - kirjojen kanssa tahdon konkreettisen kappaleen käsiini. Mikään muu ei tunnu samalle.

Rakkautta ja rankkaa tekstiä

Neulomisen ohella lukeminen on yksi tärkeimmistä harrastuksistani. Hyvää kirjaa lukiessa voi liikuttua, oppia jotain tai ymmärtää asian toiselta kannalta. Hömppäkirja pesee hömppäleffan mennen tullen ja faktapitoisen teoksen kanssa voi sulkeltaa historian syövereihin. Yksi kirja on sellainen, jonka olen jättänyt kesken - Sinuhe egyptiläisen olen aloittanut kolmesti. Ja kolmesti tullut siihen tulokseen, ettei sen aika ole vielä. Se tulee jonain muuna vuonna.

Hävettää:
- mun kulahtaneet mustat leggarit
- yksin ääneen puhuminen sporassa
- että käy liian harvoin kylässä Jannen isällä
- pipon riisuminen, kun on lähtenyt märällä tukalla liikkeelle
- vaihdevuosihikoilut kaupan kassalla
- likaiset silmälasit

Surettaa:
- etten tunne isääni ja sen puolen sukua paremmin
- kummipojan tikatut sormet
- ihmisten yksinäisyys näin joulun aikaan
- se, että harva haluaa vilpittömästi ilahduttaa muita
- Jannen vakioksi muodostunut puolivuotisstressi ennen tilikauden päätöstä

Jännittää:
- tarjous, joka jätettiin yhdestä asunnosta
- tuleva vuosi
- se mihin suuntaan blogi kulkee, kun irtisanouduin Styleroomista
- millainen on siskolleni muuttanut toinen koira
- onko saajat tyytyväisiä joulupaketteihinsa

Hermostuttaa:
- lainahakemusten täyttämisen monimutkaisuus
- lipevät välittäjät
- oma turhautumiseni treeneissä horjumiseen ja tohelointiin

Ilostuttaa:
- treenatessa mieleen noussut kiitollisuus siitä, etten ole halvaantunut ja olen hengissä
- postissa saapunut osa-aikaista sairaseläkettä koskeva päätös
- lähitilan lampaiden määintä
- Tyynelään käytettynä löytynyt villamatto
- tuleva joulu
- osa-aikaisena yrittäjänä työskennellessä tämä vapauden tunne
- tulevan vuoden potentiaali

Kyllästyttää:
- joululaulut joka paikassa
- sula maa
- oikotien asuntosivujen selaaminen
- huono rasituksen kesto ja siitä seuraavat muka aina niin yllättävät olotilat

Kunnioitan:
- Jannea
- avoimia ihmisiä
- läsnäolon taitoa
- periaatteellisia tyyppejä
- pitkäjänteisyyttä luonteenpiirteenä

Haaveilen:
- uudesta kodista
- tulevasta vuodesta
- minilomamatkasta

Asioita, jotka jättää palan kurkkuun:
- lapsen syntymäpäiväjuhlat, joille ei tule kukaan
- ihmisten itsekkyys
- vanhusten suhtautuminen kuolemaan yhtenä pysäkkinä muiden joukossa
- kummipojan kanssa käsikädessä nukkuumaan käyminen
- se kun omat keinot ei riitä toisen avuttoman olon parantamiseen

Hämmentää:
- kiertelevät lauseet suorissa asioissa
- joulun kaupallisuus
- se ettei mietitä mitä tänne jälkipolville jää
- pinnallisten keskustelujen muka-anti

Hymyilyttää:
- se miten alkuun niin ihastuttavan boheemi piirre toisessa voi osoittautua myöhemmin ärsyttäväksi
- että voi vielä seitsemän vuoden jälkeen löytää toisesta jotain uutta
- aika ystävien kanssa

Säälittää:
- ne jotka katsovat vanhana taakseen ja katuvat

Kaksi vuotta sitten kirjoitin siitä mikä tekee minulle joulun. En vaihtaisi sanaakaan.

Blogini ei pursuile jouluista kotia ja koristeita. Ei supermegahyperfiilistelyjä viikkoja etukäteen. Mulle sopivasti joulutunnelmaa tekee tänäkin vuonna perhe, jouluruoka tuoksuineen, sammutetut kattovalot ja sytytetyt takkatuli sekä kynttilät. Viimeksi mainittuja on esimerkiksi makuuhuoneessa takan reunalla ja keittiönpöydällä. Ulkona loimottaa ulkotulet, kirjahyllyssä himmeätä valoa loistaa mun viimeisin kirppislöytö ja leivinuunin vieressä se pahamaineinen kynttelikkö. Olohuoneen jouluilmettä täydentää kynttilät Arabian Ruska lautasella, jonka Janne nappasi kirpparilta mukaan kahdeksalla eurolla.

Meillä joulun päätähti ei muuten ole kinkku. Se on Huuto.netistä löytynyt ihan mahtavan värinen villamatto. Se sopii vanhan talon vetoisille lattioille ja värikin tuo lämpöä olohuoneeseen. Tänä vuonna ehkä vähän hurjastelin ja vaihdoin sohvalle punaiset tyynyt.

Se on joulu nyt!
Kauniita, rauhallisia ja iloisia päiviä <3

Kirjahyllyn kyltti on lahja Marialta ja niitä löytyy täältä.

Perussukat - sama pari, eri pari

Tulipa hauskaa vaihtelua ihan perussukkiin, kun neuloin ne eriparina. Samanlaisina olisivat olleet lähinnä tappavan tylsät. Nyt pistin värit päin vastoin ja sukkiin tuli jujua. Nämä perussukat tuli neulottua nopeasti. Menivät ystävälle lahjaksi.

Sukat on tehty perussukan ohjeella. Leveys on 56 silmukkaa. Resori on neulottu pienemmillä puikoilla ja 1 kiertäen oikein, 1 nurin. Sukissa on tiimalasikantapää ja kärjessä sädekavennus.

lanka: Nalle
puikot: 2,5 ja 2,75

Kämmekkäät

Käsiä myötäilevät kämmekkäät on ihan passelit tällaiseen talvisäähän. Näitä käsineitä ei tarvitse puhelimeen vastatessa ottaa pois kädestä, kun sormet on vapaat. Kylmemmällä säällä kämmekkäät voi vetää lapasten päälle. Nämä neuloin toiselle ystävälle lahjaksi.

Kämmekkään on neulottu peruslapasen mallia mukaillen. Leveys 44 silmukkaa. Resorit on neulottu pienemmillä puikoilla ja 1 kiertäen oikein, 1 nurin. Työhön on vaihdettu pian peulakon jälkeen takaisin pienemmät puikot ja kavennettu muutama silmukka istuvuuden takaamiseksi. Sekä kärjen resori, että peukalo on päätelty joustavasti. Peukalo on kiilallinen ja siinä on neljätoista silmukkaa.

lanka: Nalle
puikot: 2,5 ja 2,75

Vuosi on ollut omituinen, onnellinen ja opettavainen. Elämä on mallillaan. Rinnalla on mies, jota en vaihtaisi mihinkään. Töitä (ihania töitä!!) sekä lepoa on sopivassa suhteessa ja maalla on saanut toteuttaa remonttiunelmiaan. Tänä vuonna on tapahtunut minun mittapuullani paljon. Postauksia selatessani tuli hyvä ja lämmin mieli. Tästäkin vuodesta jää upeita muistoja.

Tässä postauksessa käydään läpi vuoden kohokohtia. Uudelle lukijalle se on myös hyvä katsaus meidän elämään. Tällaista on meillä tänä vuonna ollut.

Tammikuussa:

muisteltiin mennyttä koko kämpän remonttia
kirjoitin siitä miten vähensin 300 tavaraa
sain suunnitella tapetin (se on vieläkin siskoni seinällä!!:)

Helmikuussa:

kerroin, että olen heittäytynyt ja alkanut yrittäjäksi. Sitä en ole katunut päivääkään - päin vastoin.
aloitettiin Jannen kanssa yhdessä treenit Lupauksella

Maaliskuussa:

nauratti oma "hippeytyminen"
kunnostettiin keittiöjakkaraa
pyrittiin piilottelemaan
rakastuttiin
tapetoitiin

Huhtikuussa:

kerroin mikä oli elämässäni kaiken alku ja loppu
luin esimmäistä kertaa kirjasta jotain, jota olin itse kirjoittanut
kirja sisälsi tekstin lisäksi myös tekemäni neuleohjeen
herkistyin uudesta musiikista
ja siitä miten kummipoikani minut näkee
huhtikuussa myös remontoitiin paljon - kohennettiin kuistia
ja tehtiin DIY klapiteline

Toukokuussa:

kevät tuli aikaisin
äitienpäivä herätti tunteita ja kirjoitin siitä miten olen #yksiviidestä
naureskeltiin omalle anarkismille
remontti rintamalla tehtiin DIY ruokapöytä

Kesäkuussa:

alkoi projekti DIY kuisti
remontoitiin saunatupaa
puhututti se, miten moni nukkuu muovin päällä
kerroin työhistoriastani muutoksineen
ja tehtiin pihasuunnitelmaa.

Heinäkuussa:

Tyynelän pihalla tapahtui paljon(tekstit 1,2ja3)
ja talo sai uuden värin

Elokuussa:

syötiin ekaa kertaa omasta yrttipenkistä
nikkaroitiin portaita sisääntuloon
haaveiltiin
seilattiin Jäämerellä
ja esiteltiin meidän yksiön toimivin säilytysratkaisu

Syyskuussa:

paljastin omistuisimmat ammattini
listasimme meidän viisi vinkkiä viikonloppumatkoille
vietettiin hääpäivää
ja kurkistettiin mun työpäivään

Lokakuussa:

remontoitiin kevyesti kylpyhuonetta
sairastettiin
saatiin möhkö olohuoneeseen ja taulu keittiöön
kerroin siitä, mikä on raivostuttavinta ikinä

Marraskuussa:

tuli kuluneeksi vuosi yrittäjänä ja vuosi töitä Nooran kanssa.
manattiin kodin kaameita möykkyjä
olin aivan #hulluvillasukkanainen
käsiteltiin karmaa
ja kaivattiin jaxuhaleja

Joulukuussa:

jatkui mun kirjoittama haastattelusarja
kerroin kirjoistani
ja tunsin vähintään kahtatoista tunnetta

Vuosi oli ihana upea. Tapahtui paljon. Tuntui elämälle.

Ensi vuotta odotan jo paljon. Olen iloinen, että työkuviot ilmeisesti jatkuvat ennallaan. Se on ollut parasta juuri tähän hetkeen. Yksi isompi henkilökohtainen muutos on tulossa (kerron siitä lisää, kun asia on paketissa), mutta muuten toivon, että seuraavallekin vuodelle on luvassa tasaista, tavallista ja arki-iloista elämää. Samaa toivon sulle <3

Tuplalapasten / kääntölapasten ohje:

Lapaset on neulottu paukkupakkasille - tulpana käytettäväksi. Ne on aloitettu toisesta kärjestä, neulottu alas resoriin päin, vaihdettu värit päin vastoin ja jatkettu perään toinen lapanen resorista kärkeen.

Aloitus on tehty puikoilla 2,25 ja kuudella silmukalla. Hyvän ohjeen kärjestä aloittamiseen löydät täältä. Lisäykset on tehty siihen saakka, että silmukoita on 56 (eli 4 x 14s). Päävärillä on neulottu lisäysten jälkeen muutama kerros ja aloitettu sitten yksinkertainen kuvio. Kuvion ajaksi vaihda työhön puikot nro 2,5.

PV = pääväri

KV = kuvioväri

1. krs - 1s KV ja 3s PV jatka näin kerros loppuun saakka

2. krs - kaikki päävärillä

3. krs - (alkuun 2s PV ja 1s KV) sitten 3s PV, 1s KV jne kerros loppuun saakka

4. krs - kaikki päävärillä

Kun tulet peukalon juureen, tee päävärikerroksella perinteinen aukkopeukalon paikka, jossa jätät apulangalle odottamaan 6 silmukaa ja luot 6 tilalle. Jatka kuviota resoriin saakka. Kavenna viimeisellä päävärikerroksella 2 silmukaa, vaihda työhön puikot 2,25 ja tee resori 3 oikein, 3 nurin. Tultuasi resorin loppuun saakka vaihda väri ja neulo toinen lapanen samaan tapaan, mutta vastaväreillä kärkikavennuksiin saakka. Tässä välissä tee peukalot ja päättele kaikki langat lapasten sisältä. Sitten tee kärkikavennukset ja päättele viimeinen lanka solmun jälkeen vetämällä se lapasen sisään. Nyt on tuplalämpimät lapaset valmiit sisäkkäin käännettäväksi ja käytettäviksi.

lanka: Opal 4 Snurresta

puikot: 2,25 ja 2,5

5 vinkkiä aloittelevalle neulojalle / villasukka vinkki perussukka

5 sukkavinkkiä aloittelevalle neulojalle. Jos osaat luoda silmukat, tehdä oikean ja nurjan silmukan, osaat tehdä myös villasukat. Näiden tipsien kanssa et joudu raastamaan hiuksia päästäsi heti kättelyssä ja voit toivottavasti todeta myöhemmin, että se kantapää ei ole mörkö.

Et tarvitse, kuin yhdet puikot. Monissa sukkaohjeissa neuvotaan tekemään resori puolta numeroa pienemmillä puikoilla. Jos et neulo paljon, eikä ole ketään keltä puikkoja lainata, osta vain yhdet puikot. Tee resori niin, että neulot oikeat silmukat kiertäen oikein. Eli teet oikean silmukan takimmaisesta lankalenkistä laittamalla puikon oikealta keskeltä silmukkaa sisään, etkä puikolla etummaisena olevasta, niin kuin yleensä. Näin saat hieman tiukemman silmukan ja siis samalla napakamman resorin ilman puikkojen vaihtamista ja silmukoiden kaventamista. Koko 3,5 on oiken hyvä koko ensimmäisille puikoille. Sillä voit neuloa napakat sukat esimerkiksi 7 veljestä langasta, jota löytyy joka marketista.
Opettele tiimalasikantapää. Silloin sinun ei tarvitse opetella silmukoiden nostamista kantapään reunasta kavennusten jälkeen, eikä varoa siihen mahdollisesti jääviä reikärivejä. Mielestäni tämä pitäisi olla se esin opetettava malli, eikä se niin kutsuttu perinteinen kantapää. Kantapää ei todellakaan ole se paljon puhuttu mörkö, vaan sujuu ilman muistiinpanoja ja kommervenkkejä, kun olet muutamasti neulonut sen läpi. Hyvän ohjeen tiimalasikantapäähän löydät esimerkiksi täältä.
Älä ota liian isoja askelia. Vältä lähtemistä monimutkaisuun kirjoneulesukkiin tai pitsiversioihin. Neulo ensin niin monet perussukat, että osaat kantapäät ja kärsikavennukset ulkoa ilman tukkimiehen kirjanpitoa ja muita muistiinpanoja. Tekemällä sukkiin vaikka eriväripalkkeja, saat aikaan tosi kivoja sukkia helposti, eikä homma käy tylsäksi. Voit myös neuloa vaikka "eriparisukat" päin vastaisilla väreillä. Sitten, kun homma sujuu ulkomuistista, voit siirtyä monimutkasempiin malleihin. Näin et lannistu lähdössä.
Lankojen päätteleminen. Se on hanurista. Jo ihan perussukissa, saati sitten jämälankaraitaisissa. Harjoittelemalla tämän tekniikan, et joudu sukkien valmistuttua kiroilemaan vielä langanpätkien kanssa. Katso ohje täältä.
Neulo seurassa. Tee epäsosiaalisesta harrastuksesta sosiaalinen, niin myös apu on aina lähellä. Neulekerho, kässäkerho, tumpelotapaaminen tai mummokerho. Perusta omasi.

Hyviä silmukoita ja pirteitä pakkassäitä,

Laura

Kotona on tullut kokattua ihan naurettavan vähän. Ja syy ei se, etten pitäisi siitä. Mähän rakastan laittaa ruokaa. Tyynelässä hauduttelen pitkään valmistuvia patoja, keitän lasagnekastikkeita, kokeilen uusi reseptejä, ruoka-aineita ja kutsun pöydän ympärille ystäviä. Tyynelässä eniten vierailevat ystävät ovat niitä, jotka rakastavat yhdessä tekemistä. Leivotaan perunaleipuskoja, sekoitetaan tsatsikia ja kokeillaan Nyhtökauraa thaicurryssa.

Kaupunkiyksiössä taas ei ole kaikesta huolimatta tehnyt mieli asettua patojen ääreen päivittäin. Uunia on tullut käytettyä äärimmäisen harvoin. Eniten olen valmistanut nopeita aterioita hellalla.

Keittiössä itsessään ei ole todellakaan vikaa - se on täydellisesti toimiva ratkaisu tämän kokoiseen kotiin. Olenhan sen itse suunnitellut ja tilannut. Meillä vaan on nykyään nuo ihan liian kätevät Foodorat, Woltit, Stoccan Herkut, puhumattakaan Hietsun Hallista.

Meidän keittiön sydän ei siis ole hella. Se on mun astiakaappi. Tuo kolmiovinen vitriini, joka esittelee mun rakkaat kirppislöydöt ja on yksi mun jokapäiväisistä ilon aiheista. Se on ratkaisu, josta olen erityisen tyytyväinen. Tosin koko remontti meni kyllä suunnittelun osalta niin nappiin, että harva homma on kaduttanut.

No kokoelmaani vielä. Se siis on kaunis. Ja hyvin hitaasti karttuva. Arabian vanhat astiat on kirppareilla usein todella hinnoissaan ja etenkin pääkaupunkiseudulta tulee harvoin hankittua mitään. Se on yksi syy miksi aina ilolla lähden Jannen työmatkoille maakuntiin mukaan. Kirppareiden koluaminen on meidän yhteinen intohimo ja harrastus. Löytyy yksi kuppi tuolta ja toinen sieltä. Kun saa asettaa uuden vanhojen kaveriksi, hymyilyttää. Arkista iloa.

Keittiö on Puustelli Miinus

Eikö usein olekin niin, että kun mitään ei kuulu, niin taustalla tapahtuu jotain? Siellä joko suunnitellaan tai toteutetaan jotain. Käynnistellään isoa projektia tai viedään viime kertaista loppuun. Ahmitaan uusia haasteita tai taputellaan edelliset valmiiksi. Viritellään verkkoja tai tarkistetaan jo aiemmin heitettyjen saalista. Katsotaan pitkälle tulevaisuuteen tai ollaan ihan vaan siinä hetkessä.

Täällä on ollut muutaman päivän hiljaisempaa.

Arvaatteko?

"UUSI" IDENTITEETTI

TOINEN KODIN KAAMEISTA MÖYKYISTÄ

#HULLUVILLASUKKANAINEN

KARMA JA KALUSTEET

MITÄ MINÄ SANOIN !!

HANDMADE BY LAURA

Vinkvink vielä ehtii!

VANERITUOLIT

HIUKAN ROMANTIIKKAA ARKEEN ?

Reissutyö. Joko hirveästi aikaa erillään tai kamalasti yhdessä.

VOITA SIIVOUS (3h)

MENOVINKKI : JOULUMARKKINAT LA 10.12.

ELÄMÄ ON SARJA SEKALAISIA VAIHEITA

KIRJAT, KIRJAT, KIRJAT

12 X TUNNE

KIERRÄTETTY JOULUFIILIS

PERUSSUKAT JA KÄMMEKKÄÄT

VUOSIKATSAUS JA TUTUSTUMINEN BLOGIINI

TUPLALAPASET / KÄÄNTÖLAPASET

5 VINKKIÄ ALOITTELEVALLE SUKANTEKIJÄLLE

KEITTIÖNI SYDÄN EI OLE HELLA

HILJAISUUS - EIKÖ SE AINA ENTEILE JOTAIN?