HUONO JOULUIHMINEN

Mä olen ulkopuolisin silmin tarkasteltuna erittäin huono jouluihminen. En tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi olla ihan hihhulihei ja kuuset kannettuna sisälle jo marraskuussa, mutta mun joulufiilikseni ei näy kertakaikkiaan mistään. Ei kotona, eikä Tyynelässä. Koristelut ei kiinnosta mua laisinkaan. En ole näihin vuosiin mennessä oppinut miksi mun pitäisi ostaa joulua varten eri verhot, pöytäliinat, kynttilänjalat saati tonttuovet(!!). En tahdo kotiini mitään leikkimielistä höpsöttelyä, enkä valonauhoja. Mutta älkää nyt käsittäkö väärin - en mä niitä millään tavalla vihaa tai halveksi. Itseasiassa kyllä ihan nautin siitä mitä ne näyttävät, mutten vaan tahdo niitä itselleni. Uskon jopa, että mun joulufiilis ei olisi sama, jos naapurien ikkuinoihin ei ilmestyisi tähtiä tai Espan puisto jätettäisiin valoin koristelematta.

Tässä joulun ajassa vaan ahdistaa tuo kaikenlainen ylenpalttinen hössötys. Mulle se on ennen kaikkea hiljentymisen ja rauhan aikaa. Tämän avauksen jälkeen voi kuulostaa kummalle, että mä kyllä olen mielestäni jouluihminen. Mitä se nyt sitten kellekin tarkoittaa. Minulle se on sitä, että haaveilin jo elokuussa, miten toivottavasti saan mun rakkaat koolle Tyynelään. Haudutetaan sitä suurinta herkkua - riisipuuroa - huolella. Istutaan porukalla pöydän ääreen ja nautitaan pitkän kaavan mukaan glögit,  kalapöydät ja ehkä perinteiset laatikotkit. Niin ja kiloittain rosollia!! Sitä pitää olla.

Yllättäen illalla Stockmannilla mua ei lainkaan ahdistanut ne kaikki kiireissään ryntäilevät ihmiset. Ostin lähes mustia pellavalautasliinoja ja paketin kynttilöitä. Myöskään viimeksi mainituissa ei ollut punaista tai vihreää. Joulu tulee silti.





Kiinnostiko aihe? Samoissa tunnelmissa on oltu 2014, 2015 ja 2016.