Siellä se nyt seisoo - meidän piharakennus. Se on valmistumassa juuri sopivasti syksyisiä säitä kohden. On tuulen suojaa, sohvannurkkaa, peittoja ja kohta ehkä myös valaistus. Ihan nopeimmasta päästä homma ei ole ollut, koska on ollut niitä sumuisia päiviä ja olemme yrittäneet lomaillakin välillä, mutta näin se meni...
Projekti piharakennus
Heinäkuun alulla nousi runko. Se oli jotenkin yllättävän nopeaa hommaa. Parissa päivässä saatiin myös kuultokäsiteltyä pinta. Ostin Prismasta Valtin Akvacoloria (sävy piki). Enää pitäisi siistiä nuo sisäpuolen raivostuttavan pienet raot jonkun minipienen siveltimen kanssa (miksi ihmeessä ne on tehty noin hankalaksi?) ja sitten on seinät valmiit.
Kattoa me ei saatu kaksi nostettua, joten odoteltiin, että saatiin Satakunnasta kylään eräs päättäväinen nainen puolisonsa kanssa. Pauliina tuli tontille ja totesi, että laitetaan homma pakettiin. Nelisteen katto käsiteltiin ja palaset nousivat suht kivuttomasti. Seuraavan viikonlopun vieraat pääsivät sitten osaksi kattohuopapuuhia. Tuli taas mielessä kiiteltyä sitä miten ihania ystäviä meillä on. Ihan totta! Moni asia olisi jäänyt valmistumatta, jos emme olisi saaneet niin paljon apuja.
Kattoa me ei saatu kaksi nostettua, joten odoteltiin, että saatiin Satakunnasta kylään eräs päättäväinen nainen puolisonsa kanssa. Pauliina tuli tontille ja totesi, että laitetaan homma pakettiin. Nelisteen katto käsiteltiin ja palaset nousivat suht kivuttomasti. Seuraavan viikonlopun vieraat pääsivät sitten osaksi kattohuopapuuhia. Tuli taas mielessä kiiteltyä sitä miten ihania ystäviä meillä on. Ihan totta! Moni asia olisi jäänyt valmistumatta, jos emme olisi saaneet niin paljon apuja.
No se runkohommista. Sen jälkeen alkoivat akuuteimmat sisustuspuuhat. Piti saada jotain kalustusta, että rakennus pääsee käyttöön. Tätä seurasi tunteja ja tunteja Tori.fissä vietettyä aikaa. Sain hankittua torkkupeitteiksi retrotäkit, kukkaruukkuja, juuttimaton, korin tuolien pehmusteille ja punaisen ruokapöydän, joka on tarpeeksi pieni mahtuakseen myös katoksen alle. Oudon ja huvitusta herättävän lintunaulakon ostin Kaikulan kesäkirpparilta. Nuo seinävaatteet rakennuksen tummaa väriä pehmentämään tein mökin vanhoista oviverhoista.
Sitten saimme taas yhden tärkeän ystävän kylään ja ajettiin Salon puutavaraan ostamaan lautaa sohvaa varten. Parissa illassa syntyi sohva toivomieni mittojen mukaan. (Kiitos universumille näistä tyypeistä <3). Sohvan etureunaan käytettiin yläkerran vierashuoneen katosta ylijäänyttä sormipaneelia. Se kiinnitettiin naulapyssyllä. Sohva odottaa vielä puuvahaa, mutta on muuten valmis. Pehmusteet tilasin valmiina Maskusta, koska ompelukone ei ole mun ystävä lainkaan. Siellä pehmeällä sohvalla me sitten yömyöhään istuttiin tapas-lautasien ja punkkulasien kanssa. Työn raskaan raatajat. Tuli torkkupeittojenkin toimivuus testattua, kun vierestä alkoi kuulua illan viiletessä kevyttä kuorsausta.
Ja mitäs sitten
Rakennus on siis ihan käytössä jo, mutta muutamaa viilausta vailla. Musta pikkupöytä (mun ensimmäisiä kirppislöytöjä kymmenien vuosien takaa) ajaa sohvapöydän virkaa, kunnes löydämme tai teemme sinne sopivamman. Punainen ruokapöytä saa varmaan jonkun pehmeämmän värin, kunhan ehdin. Samoin tuolien tyynyt ja nuo ihan jäätävän kokoiset puukengät, jotka heitin hyllyyn koristeeksi. Lisäksi kestopuinen lattia käsitellään ensi kesänä harmaammaksi, jos se ei talvella tarpeeksi harmaannu. Sitten ne sähköhommat; jonkinlaista valoa olisi saatava, kunhan vaan keksisi millaista. Saa vinkata, jos tulee jotain mahdollisesti kiinnostavaa mieleen.
Mun täytyy myöntää, että odotan syksyä. Se on ensinnäkin kaikista kaunein vuoden aika. Puiden rungot näyttävät ihanalle ilman lehtiä. Toiseksi parhaasta syysasiasta kilpailevat viilenevät säät, suppilovahverometsät ja tämä meidän ihana piharakennus.
🍂🍂🍂