... näemmä tuurilla ihan ok-lopputulos ja aivan hiton hyvä mieli.
Verhoilin juuri ensimmäistä kertaa elämässäni jotain, jolla todella on merkitystä. Olen toki aiemminkin heilutellut niittipyssyä. Pingottanut kankaita kiilapuille ja päällystänyt muutaman kerran vanhojen tuolien istuinosia. Sellaisia, jotka eivät olisi enää pahemmaksi voineet mennä ja epäonnistumisen riski oli olematon. Tällä kertaa tein jotain sellaista, joiden lopputuloksella oli väliä. Verhoilin nimittäin istuinosat noista tiikkituoleista, joista aiemmin mainitsin.
Huomasin, että melko kulmikkaat istuimet oli yllättävän helppo uudistaa itse. Laitoin soimaan tän hetken mielimusiikkia (joo - Vesta) ja kaivoin työvälineet esille. Homma sujuikin melko leppoisasti. Lopputulos on yläkuvissa ja alta näät miten vaiheittain etenin.
Näin mä tein sen:
Jos olet ammattilainen ja huomaat virheitä, älä sano mitään. Mä meinaan uhkun täällä tyytyväisyyttä ja intoa, koska omasta mielestä onnistuin. Seuraavalla kerralla varmasti osaan jotain taas jo paremmin ja tehokkaammin. Tällainen oli tän kerran lopputulos ja se on ihan ok. Tuoleista tuli todella mieluisat ja mikä parasta - tehdessä tuntui niin hyvälle, että kehtaan uudestaankin kokeilla.
Uskalsin - uskalla säkin.
Aurinkoa,
Laura