Heipat övereimmälle mummolameiningille. Ei tule ikävä. Yläkertaan seitsemän vuotta sitten valittu tasapaksu ja tylsä ruskea väritys on historiaa.
Tämän, yläkerrassa rappusten jälkeen ensimmäisenä sijaitsevan, huoneen aiempi tapetti on ollut asioita, joita olen Tyynelän pintaremontin edistyessä katunut eniten. Alussa meillä oli kai alkuun ajatus, ettei tänne saa tuoda suurimpiirtein mitään mustaa, eikä liioin valkoista. En mä tiedä mistä se ajatus oli päähän iskostunut. Jotenkin kai alkuun ajattelin, ettei ne kuulu vanhaan taloon. Piti olla säyseitä sävyjä tai muuten vaan vanhaa tyyliä. Oli punaista olohuoneen lattiaa, ruskeaa tapettia ja kaiken maailman keritsimiä roikkui krumeluureista koukuista koristeina. Muuten hyvä, mutta kun mä en halua asua museossa. Onneksi pintaa remontoidessa on ok muuttaa mieltään ja tehdä korjausliikkeitä. Pahinta mitä voi tapahtua on se, että joutuu nyhtämään tapettia irti seinästä sentin paloina. Ja sekin on aika vähän se. Jos noin niinkuin miettii yli 90 vuotiaan talon historian käänteitä.
Nyt on siis nämä vuosia varastossa seisseet tapetit vihdoin nostettu seinälle ja huoneen ilme on ihan erilainen. Marimekon Kompotti- tapetti on sopivasti leikkisä ja värikäs. Ikkunaseinän maalasin kaupunkikodin makuuhuoneesta ylijääneellä maalilla (sävy K498). Ovet ja karmit saavat pitää vanhan värinsä. Se kun sattumalta on lähes sama tapetin yhden kuvion kanssa. Ei ihan uskoisi, ettei tätä tapettia alunperin ole edes ostettu tähän huoneeseen. Sen piti alunperin tulla alas meidän makuuhuoneeseen, mutta koska täällä ylhäällä on esillä vähemmän tavaraa ja seinät kaipaavat siksi enemmän tapahtumaa, suunnitelmat muuttuivat matkalla oikeaan suuntaan. Meidän makuuhuoneeseen tuli sitten astetta rauhallisempi uudistus.
No takaisin yläkertaan. Tuonne matalaan tilaan, katon lappeen alle, tullaan jättämään Gammalsvenskan vähemmän selkeästi kuvioitu paperitapetti, joka sinne on aiemmin laitettu. Se nostetaan myös sinne makuusopen ikkunaseinälle. Tämä siksi, etteivät Kompottikuviot ala vilisemään liikaa silmissä. Tuntuu sitä paitsi hyvälle, että talon ulkoseinillä on paremmin hengittävää paperitapettia.
Tämän huoneen seuraava projekti on siis tuon makuusopen loppurutistus; tapetointi, lappeen panelointi ja lattian käsittelyn loppuun saattaminen. Se on maannut varmaan jo kymmenisen vuotta keskeneräisenä. Ne saavat kuitenkin odottaa hetken, koska yläkerran takkahuoneen tapetointi ajaa edelle. Isoja linjoja on ihanampi tehdä, kun muutos on näin huomattava. Sanoo hän, jonka puulattia on varmaan vielä parin vuoden päästä vahaamatta, listat laittamatta ja valojen kytkimet vaihtamatta perinteisimpiin.
Sitten, kun yläkerran tapettihommat on pulkassa, lupaan kirjoittaa teille vinkkejä tapettityömaan suunnitteluun ja hyvään lopputulokseen. Sellaisia, joilla amatööritapetoijakin pääsee hyvään lopputulokseen.
Keskeneräisyyden kestämistä ja lempeää alkanutta viikkoa sinne myös!
Keskeneräisyyden kestämistä ja lempeää alkanutta viikkoa sinne myös!