Tänään Tyynelän ovesta sisään kävellessä olin helpottunut. Vihdoin jotain näkyvää. Vesivahinkoa on kuivailtu ja korjailtu nyt neljättä kuukautta. Päivät tuntuu madelleen. Tänään siellä seistessäni tunsin ensimmäistä kertaa helpotusta ja sitten sen tunteen, jota olen eniten kaivannut - sen saman rauhan, jota olen siellä aiemmin tuntenut. Sen, että talo on tuttu, rauhallinen, tyyni ja turvallinen. On meinaan ollut niin levoton olo, että olen pelännyt tuleeko siitä enää koskaan sitä samaa - mun mielenrauhan paikkaa. On pelottanut, että onko se tunne viety multa pois samalla, kun tilalle on tullut pelko siitä, että onko talo kunnossa ja olenko osannut pitää sitä hyvin. Onneksi vesivahinkoremontin aikana ei ole selvinnyt mitään mitä olisin voinut tehdä toisin. Oli vaan todella, todella paska tuuri.
No mutta tänään Tyynelään sisään kävellessä näytti tälle. Kaapit oli jo osin asennettu, lattia näyttää upealle ja mun valitsemat paneelit on jo seinissä. Oon todella iloinen, että päätettiin samalla maksaa rempppahepulle extraa itse ja pistää seinät uuteen uskoon. Näyttää just sille, mitä toivoinkin. Onneksi päädyttiin laittamaan kahta eri leveyttä. Tuli siis 18 senttinen hirsipaneeli vaakaan kahdelle seinälle ja yhdelle seinälle + tulevaan lämminvesivaraajan kaappiin Siparilan Koo2 valeurapaneeli. Väreistä ja muusta kirjoitan sit enemmän, kun saan otettua tuolta järkkärillä parempia kuvia. Tää on nyt vaan tää mun onnen hetki, jonka halusin päästä teille kertomaan. Ei uskoisi, että joku voi olla näin iloinen ladatessaan blogiin näin suttuisia puhelinkuvia. Mut minkäs teet. Hymy on korvissa.
Saatan vielä laittaa instaan vähän videota paikalta. Niin onnellinen oon.
Rentoa viikonlopun jatkoa sinne kans <3