Kuulostaako tutulle:
"Kesämökillä, paikassa jossa pitäisi rentoutua ja etenkin nukkua hyvin, on sängyissä säleet katki ja ikivanhat patjat." Näin oli meillä.
Jannen suvun kesämökki on pieni - vain noin 40 neliötä. Me nukutaan siellä keittiön viereisessä tilassa. Sanon tilassa, koska se ei varsinaisesti ole huone, kun siinä ei ole ovea lainkaan. Aiemmin siellä oli nurkassa levitettävä mäntysohva (tääkin varmaan kuulostaa tutulle?) ja taittopatjat. Säleistä yksi oli poikki. Herrasmiehenä Janne nukkui sillä puolella, eikä usein valittanut.
Tänä kesänä me ollaan vietetty tuolla Sauvossa jo kolme viikkoa. Tyynelän ollessa rempassa on rantamökillä lomailu maistunut. Yhtenä päivänä siinä sisällä istuskellessamme kysyin Jannelta vähän harkitsemattoman kysymyksen: "Mitähän noiden pinkopahvien alla mahtais olla". Siitähän käynnistyi tapahtumasarja, jonka aikana me revittiin mökin kaikilta seiniltä pinkopahvit plus tuhansia ja tuhansia nauloja, lattiasta kaksi kerrosta muovimattoja, sekä puukuitulevyt. Alta paljaistui paneelia ja lautalattiaa.
Sitten alkoi väritysurakka. Maalia on tähän mennessä mennyt useampi kymmenen litra, suteja sen seitsemän sorttia ja hikeä on valutettu. Yksi kallisarvoinen ystäväkin on lomallaan joutunut meidän työleirille orjaksi (iso kiitos, olet tärkeä!!)
Remontin jälkeistä sorttiaseman reissua varten meidän piti sitten vuokrata kyliltä kuomullinen peräkärry ja lasti oli valtava. Samassa rytäkässä hävitettiin kaikki vuosia vanhat patjat ja haettiin kaupasta tilalle uudet. Maaleihin, päiväpeitteisiin ja patjoihin saatiin kulutettua meidän lomabudjetin reippaasti ylittänyt summa käteistä, mutta kalustehankintoihin meni kokonaiset kahdeksan euroa, kun ostettiin Kemiön kierrätyskeskuksesta noita koivutuoleja kaksi. Meille kannettiin vierasaitasta sänky ja tuotiin Tyynelästä sinne tilalle toinen. Tyynelästä tuotiin myös muhkea petauspatja meidän sänkyyn. Mehän saatiin sitten näemmä sängyn lisäksi remontissa ihan oikea makuuhuonekin. Jotenkin odotusten vastaisesti ison sänkyn tuominen tilaan teki siitä suuremman oloisen. Yksityisyyttä saatiin lisää tuomalla "oviaukolle" Tyynelästä ylimääräiset verhot. On kuulkaa unet maistuneet.
Mökkirempan tekeminen ei aina ole ihan yksinkertaista. Ensimmäinen haaste voi olla tavaroiden perille kuljettaminen (tarvitaanko venettä?) ja toinen sukulaisten eriävät mielipiteet. Me kuitenkin ollaan sellaisessa onnellisessa asemassa, että mökillä on omistajia vaan pari ja perille kulkee tie. Se tekee sekä muutostöiden tekemisen, että sopimisen helpommaksi.
Iloksemme huomattiin, että nyt pintojen ja tekstiilien uudistuksen jälkeen mökin sisäilma on huomattavasti raikkaampi. Sisustus samoin. Tämä kannatti.
Minimökkikeittiön, olohuoneen ja vierashuoneen uudistuksesta sitten myöhemmin.
Öitä!
Kiinnostiko? Mökkihommia löytyy blogista lisää tunnisteella mökillä ja mun instasta löytyy jo kurkistus olohuoneenkin puolelle.
Tässä postauksessa käytettyjen maalien sävyt: seinissä Valamo V487 ja lattiassa Merino Y458