Se millaisiksi suhde muodostuu riippuu pitkälle aikuisista. Näihän se alkuksi on. Siitä miten he keskenään onnistuvat pitämään yhteyttä. Jotkut vanhemmista ovat toivoneet minusta lapselleen esimerkkiä aikuisesta ystävästä ja hyvää energiaa. Toiset taas tyyppiä, joka pitää vanhemman selvissä järjissään hankalina hetkinä. Joillekin kummius on enemmän vain tapa, joka toteutetaan. Mikä kellekin sopii. Pääasia on se, että pelisäännöt on selvät.
Kuvan pientä on tullut viime aikoina tavattua monesti, vaikkei hän siitä itse vielä paljon tiedä. Hymyilee, kun höpötän ja mielellään katsoo ilmeilevää naamaani kärryjensä yläpuolella. Hän syntyi tammikuussa ja sai maaliskuun alussa päälleen kuvan alpakkavillaisen neuletakin. Villatakki oli niin helppo neuloa, että nauroin treenavani ensin tällä tavalla miniatyyrikoossa ja tekeväni sitten syksyksi jo itselleni sopivan. Se ei ole ihan kaukaa haettua, koska ohje oli todellakin iisi.
Kuten tiedätte - harvemmin tulee tehtyä prikulleen sillä tavalla, kun ohjeen mukaan pitäisi. En tiedä mitä neuleanarkiaa se on, mutta aina on lähes pakko hieman säätää. Neuloinkin siis takakappaleen ohjeesta poiketen vähän etukappaletta pidemmäksi ja hihat ainaoikean sijaan sileällä neuleella. Niistä tuli mielestäni jotenkin sirommat näin. Pääntiehen neuloin pehmeän reunan päättelemällä sen iCord-tekniikalla. Tuli niin hieno, että eiku uutta puikoille.
Lanka: teetee Alpakka+
Ohje: Novita
Käsityöaiheiset postaukseni löydät täältä.
〰 Seuraa blogiani instagram, facebook, bloglovin, pinterest, ravelry 〰
Ensimmäisestä kuvasta kiitos kyseisen ihanuuden ihanalle äidille <3