Buahahaaaa. Itkettäisi, enkä haluaisi, joten nauran. Mä en saanut pidettyä tuota rehua hengissä. Edes kuukautta. Mä niin tiesin tän tulevan. En tiedä johtuiko se talvesta, hämärästä, kuivuudesta, vetisyydestä, viimasta, väärästä seurasta vai siitä, että tuo mahdollisesti loukkaantui, kun en vaivaantunut opettelemaan sen nimeä.
Vanhastaan tiesin, etten ole mikään viherpeukalo. Olen hyväksynyt asian, mutta silti aina yritän. Jo kauan aikaa sitten niiden yrttien kanssa, sitten Tyynelässä. Nyt siis näistä viimeksi hankkimistani on jo ensimmäinen mennyt. Niinkuin manasin.
Täytyy tästä lähteä hankkimaan lisää tapettavaa. Pitäis kai hankkia joku sponssi. Tai sitten mulle pitäisi langettaa kasvien pitokielto. Onhan tämä silkkaa kidutusta. Vai entä onko vika sittenkään minussa? Jos ei vaan jaksanut ja riudutti itsensä hengiltä. Kyllästyi Suomen talveen ja lakkasi juomasta. En tiedä. Tää viimeinen ei ehkä ainakaan ollut se oikea syy. Suurinosa suomalaisista kuitenkin toimii päinvastoin.
No nyt vaan istutaan ja odotellaan, että kaverit menee perässä. Ne on kuitenkin kasvanut yhdessä.
Lähettäkää sydämiä ja jakxuhaleja. Rankkaa on.