Itse en koe asiassa tapahtuneen suurtakaan muutosta. Siis siinä "heräämisessä". Peilistä katsoo sama tyyppi. En ajattele muuttaneeni muuta, kuin vaatteiden ostamisen. Ja se on vähän se.
Olen aina vältellyt eineksiä ja tehnyt ruokani mahdollisimmman alusta saakka itse. Aloitin kirpputoreilta ostamisen jo kuutisentoista vuotta sitten. Silloin ei ollut rahaa, kun kaikki meni vuokraan. Nyt teen sitä, koska löydän sieltä mielenkiintoisempia tavaroita. Olen ensimmäistä kertaa ollut pidempiä aikoja ilman lihaa lukiossa. Enkä ole koskaan syönyt sitä kovin usein. En ole ikinä välittänyt kovasti meikkaamisesta. Silloinkin, kun en tienyt mitään kosmetiikan kemikaaleista ajattelin, että vähemmän on vähemmän. Ensimmäisessä kodissani ei ollut televisiota lainkaan. Eikä muuten imuriakaan, vaan harja ja luuttu. Häissäni minulla oli kierrätyspaperinen kimppu ja luomuviinit. Minulle nämä pienet yksityiskohdat arjessani kertovat siitä, että ajattelen asioita ja omaa vaikutustani niihin. Enkä silti ole koskaan ollut ehdoton.
Olen yrittänyt miettiä mistä tämä muiden tulkinta minusta johtuu. Onko se tämä neljäkymmentä neliöinen asunto, missä me kahdestaan asutaan vai se maalaistorppa, mikä on tehnyt minusta muiden silmissä lähes hipin? Vai onko nämä asiat yleisesti nyt niin ilmoilla, että niihin vaan kiinnitetään enemmän huomiota? Niin tai näin - hyvin menee, eikä haittaa.
ps. viime vuonna tähän aikaan haaveilin uudesta (tai ainakin mulle uudesta) kevättakista. Nyt haaveilen kunnollisesta kompostista.