Tiedättehän sen, kun remontin loppusuoralla jää laittamatta vähän listaa sieltä ja se toinen "pikkujuttu" tuolta. Silloin toivoo ainoastaan, että pääsisi jo muuttamaan sisään. Ei jaksa enää. Ei kiinnosta. Siinä sitä kaikkensa antaneena jotenkin kuvittelee, että kyllä ne varmasti tulee hoidettua myöhemmin. Mutta arvatkaapa mitä - EI MUUTEN TULE. Kaivelin vanhoja kuvia, että saisin vähän potkua. Jos tulisi tehokas ja voimakas olo. Ehkä kaivaisin ne välineet esiin ja aloittaisin listaltani edes jonkun roikkuvan puuhan selvittämisen.
Pitäisi:
- fiksata kaasumittarin kiinnitys
- listoittaa loput ovet
- paikkamaalata loppuremontissa kärsineet kohdat
- laittaa olohuoneeseen yleisvalaistus
- tuunata sähkökaapille kotelo
- porata taulut seinään
- vaihtaa eteisen kaappien kahvat
- kiinnittää puuttuva hylly kattilakaapista
- löytää jostain inspis näiden tekemiseen
- toivoa, että jos on unohtanut jotain, niin sitä ei enää myöhemminkään muista
- osata sanoa: valmis
Kuvia selatessa tuli ihan onnellinen olo. Hyvin me vedettiin. Suunniteltiin, tehtiin ja teetettiin. On tämä vietävä loppuun ennenkun uusiin projekteihin alkaa. Ainakaan isompiin. On meinaan hiukan huvittavaa huomata, että kuvia katsoessa ei tullut ahditusta eikä epätoivoa - enemmänkin kaipuuta. Minkähän kämpän sitä seuraavaksi räjäyttäisi?