Toivoisin, että jokaisella olisi se paikka missä kierrokset laskevat välittömästi, kun pääsee paikalle.
Onhan sinulla?
Meille se paikka on Tyynelä. Tämä on se mitä nään, kun kävelen ne pari porrasta, astun ulko-ovesta ja avaan vanhan puuoven. Tässä kohtaa huokaisen syvään. Joka kerta jompi kumpi meistä sanoo, että on ihana olla täällä.
On helpottavaa, ettei ole kaupungin ääniä, langattomia verkkoja, katuvaloja, kirskuvia renkaita ja muita aistiärsykkeitä. On helpottavaa, että on värikästä, kuviollista, kaunista ja ihan erilaista, kun kaupunkikodissa.
Huomaan usein olevani Tyynelässä levollisempi. Vaihtoehtoja on vähemmän. On aikaa. Paikka tekee päälleni hyvää. Saan ikäviäkin velvollisuuksia suoritettua, saatan olla tehokas tai vaihtoehtoisesti vain maata sohvan nurkassa kutimien kanssa. Ehkä kuuntelen itseäni enemmän. Kaupungin syke taitaa peittää sen äänen alleen.
Tämä kahden kodin järjestely on toiminut hyvin. Olo on etuoikeutettu ja onnekas. Maalla saa joko maata sohvalla tai puuhata jotain, mihin milloinkin on inspis. Kaupungissa taas saa tuntea kaiken sen potentiaalin, avata ikkunan yölläkin elävään kaupunkiin, hukkua siihen elämään kaduilla, olla anonyymi muiden joukossa ja nauttia yksikertaisemmasta, valkoisemmasta asunnosta.
Joka kerta, kun auto starttaa kohti Turun moottoritietä on kuitenkin vähän haikea olo.
Voikohan joskus vaan jäädä.
Kuvissa juuri loppuun tapetoitu Tyynelän eteinen. Edelliset kuvat löytyvät täältä. Tapetti on Eco Wallpaper Dancing Crane 3650