Meillä syödään kaupungissa valkoiselta Teemalta. Jo lukioikäisenä ajattelin, että samoin, kun valkoiset lakanat tuntuvat niiltä puhtaimmilta, tuntuvat valkoiset astiatkin selkeimmiltä ja raikkaimmilta. Aloin kerätä Teemaa omaa tulevaa kotiani varten ja ylioppilasjuhlissani sainkin kaiken lopun tarvittavan. Oli hyvä muuttaa omilleen. Siihen miniyksiöön Sörkan vankilan viereen.
Sittemmin käsitykseni astioista on muuttunut. Nykyään se menee niin, että mitä kirjavampi ja vanhempi, sitä parempi. Kaupungissa syödään edelleen valkoiselta teemalta, mutta Tyynelään on kerääntynyt sarja sekalaisia Arabian lautasia. Niistä voi fiiiksen mukaan ottaa sen, mikä mielentilaan on sopivin. Jos tuntuu ruusuiselle ja on erityisen tyttömäinen päivä, nappaan hyllystä sen kultareunaisen oikein koristeellisen. Toimii esim risoton kanssa loistavasti ja siitä taatusti maistuu kaurapuuro ihan luksukselle.
Kaupunkikodin astiastoon suurin muutos on tullut vitriinikaappien myötä. Parin viikon takaisella Jannen työmatkalla pitkin maakuntia kävi pahemman luokan kirppishöyrähdys ja löysin uudet ihanimmat astiani - kymmenen kuppiparia Arabian vanhoja kaffikuppeja aiemmin kerättyjen kaveriksi. Nyt kelpaa meidän neulekerhossa Mummokerhossa ryystellä kirkkokahveja.
Tämä oli vastaus Johannan haasteeseen : ihanimmat astiani. Haaste lähtee minulta Marulle.
Kuvien kupit kirppareilta ympäri Suomen. Lusikat ennakkoperintönä Jannen tädiltä. Pieni Arabian kukkalautanen kirpputorilta. Marimekon kannun alla ja pannun alusena peruslaatta.